Sain aamupalaa sänkyyn ja lapset muisti mua lahjoilla:

Vasemmalla esikoisen tekemä, sitten Veetin koru, neidin koru ja viimeisenä Leevin koru. Leevi oli ensin sitä mieltä, että äiti saa vain katsoa, hän pitää oman korunsa, mutta isommat sisarukset saivat sitten puhuttua pojan ympäri (isosisko lupasi, että tekee pikkuveljelle uuden korun ja lisäksi käsikorun), joten ainakin toistaiseksi äiti saa korun pitää =).

"Se tykkää meistä. Se tykkää kans Sohvista. Sil on mustapuna tukka. Se käy töissä. Se nauraa niistä jostain telkkariohjelmista. Se juo mehua joskus, tai limuu tai maitoo..." Veeti.

"Sillä on mustapuna tukka. Se kattoo aikuisten ohjelmii. Se tykkää maissista. Siis grilliruokaa... Se on kiva, kun se antaa mun mennä ulos pomppii trampalla." Leevi

"Satu = Suloinen, Avulias, Tuttu, Uskollinen." Neiti

"Hyvää äitienpäivää rakkaalle äidille ♥." Esikoinen

On ne vaan niin 

---------------------------------------------------------------------

Eilen vietettiin vihdoin neidin ja tuplien synttärikahveita, jonne kutsuttiin kummit ja sukulaiset. Tässä pari leivonnan tynkää, mitä sinne väsäsin:

Suklaatäytekakku: välissä valko- ja maitosuklaamousset, päällä kaakao- ja tavallinen kerma. Kakkukuva ostettu K-Supermarketista.

Mansikkajuustokakku.

AURINKOISTA ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE JA ISOÄIDEILLE!

 Haettiin miehen kanssa keskiviikkona olkkariin uusi hieno töllötin, perjantaina siihen tuli postissa nettitikku ja lauantaina oli sitten tarkoitus viettää leffailtaa, kun lapset saadaan rauhoittumaan oman ohjelmansa pariin. 

Esikoinen tuli sitten iltapäivällä kotiin kovasti itkien, kun oli tippunut päiväkodin pihalla aidan päältä ja vasempaan käteen koski. Ei pystynyt liikuttamaan, ei nostamaan. Tunnin päästä tilanne jatkui vaan, joten ei auttanut kuin mennä käymään terkkarilla ensiavussa. Päällisin puolin näytti olevan käsi paikoillaan, mutta käsivarressa oli turvotusta. Lääkäri tutki ja laittoi lähetteen Hyvinkään sairaalaan röntgeniin. 

Sinne sitten mentiin pojan kanssa, käsi kuvattiin ja olkaluun murtumahan siellä sitten oli. Käsi kipsattiin ja maanantaina saadaan tietää, joudutaanko käsi leikkaamaan vai meneekö kipsin kanssa (kirurgi keskustelee lastenkirurgin kanssa). Jos menee pelkällä kipsillä, kipsi 4 viikkoa + 4 viikon varoaika kädellä, joten 8 viikon liikuntakielto; ei juoksentelua, ei sählynpeluuta, ei trampoliinia, ei pyörällä ajoa jne. Ja poika joutuu opettelemaan kirjoittamista oikealla kädellä -tottahan toki perheen ainut vasuri satuttaa juuri sen vasemman kätensä...

Koville tämä tilanne pojalle ottaa, kuuli lääkärin arvailun mahdollisesta leikkauksesta ja sen jälkeen ei muuta kuullutkaan, panikointi alkoi heti ja "äiti mä en halua joutua leikkaukseen". Yritä siinä sitten rauhoitella paniikissa olevaa poikaa ja selittää, että lähdetään tällä kipsauksella, katsotaan sitten siitä, ei se leikkaus ole satavarma.

Huomenna ollaan sitten viisaampia tässä asiassa.

Pojat kävi eilen toka vikaa kertaa neuvolassa tarkastuksessa. Aika hurjaa ajatella, että enää vuoden päästä ja sen jälkeen seurannat normiasioissa siirtyy koululle... 

Mies kävi poikien kanssa ja tuttuun tyyliin mun "no, miten meni" kysymykseen tuli vastaus "ihan hyvin, ei mitään kummallista" =P. Leeville menee tarhaan viestiä, että sen käden motoriikkaa pitää harjoittaa, ei kauhean hyvin osannut poika piirtää tai tehdä niitä kuvioita. 
Iloiseksi ja reippaaksi neuvolan täti kehui (neuvolakortin mukaan), tarkka näkö ja kuulo (äiti voisi kommentoida, että VALIKOIVA kuulo -mistä lie perinyt...), hyvin keskittyivät tehtäviin (Veeti tarkemmin, Leevi taasen ehkä vähän kiirehti), kasvu tasaista.

Veetillä oli mitat 112cm / 22,6kg / 52,9cm ja Leevillä 110,2cm / 20kg / 52,1cm. Eli edelleen jatkuu tämä veljesten pituus- ja painoero 2cm ja 2kg =).

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Mä lopetin Voxran syömisen varmaan kohta vuosi sitten. Jatkoin kuitenkin Tenoxin ja melatoniinin syömistä iltaisin, koska nukahtaminen oli edelleen ongelmana. Mut siirrettiin tuossa viime syksynä kunnalliselle mielenterveyspuolelle Kellokosken puolelta, joten hoitajakin vaihtu kunnalliselle. Näin hänet kerran, toisella kertaa sairastuin ja peruin sovitun ajan, unohdin varata uutta aikaa, mutta kun hän ei soittanut mulle päin (Kellokosken hoitaja soitti, jos edellisestä puhelusta tai tapaamisesta oli kulunut jonkin aikaa), mutta sain uusittua melatoniinin pariin otteeseen viemällä reseptin toimistoon. Tenoxia oli psykiatri viimeisellä tapaamisella laittanu reseptiin pari satasen purkkia, joten sitä en tarvinnut. Kunnes tuossa reilu kuukausi sitten nekin loppui. Yritin saada hoitajaani kiinni, ei onnistunut. Kokeilin sitten saada terveysaseman kautta uuden satsin, mutta sain vain kuukaudeksi ja lääkäriltä lapun, jossa luki "vastaisuudessa reseptin uusinta mielenterveyspuolelta" =P.

Viime viikolla yritin sitten kolmena päivänä saada hoitajaani kiinni, jotta olisin saanut varattua tapaamisajan (päättelin, että Tenoxin reseptiin tarttee tavata, ei riitä pelkkä reseptin vienti), vastaajassa vain viesti "olen tavattavissa seuraavan kerran plaa plaa plaa". Melatoniinit alkoi loppua kanssa, joten ei auttanut kuin etsiä "yleinen" numero mielenterveyspuolelle, jotta saisi edes jonkun kiinni ja kysyä mitä tehdä.

Numerossa vastattiin ja ennen kuin pääsin selittämään asiaani, piti kertoa sotu ja odottaa, että henkilö luurin toisessa päässä ehtii lukemaan aiempia juttujani koneelta. Selvisi myös, että oma hoitajani on sairauslomalla, ei tietoa koska palaa.
Lopulta pääsin selittämään asiaani; Tenoxit on loppu, melatoniinit vetelee myös viimeisiään, tarttee saada lisää.
"Hetkonen... olet tavannut hoitajan viimeksi joulukuussa, helmikuussa olet hakenut melatoniinireseptin... Onko sinulla vielä hoitosuhdetta täällä??" Selitin, että alunperin kun hoitajan kunnallisella puolella ekan kerran näin, oli puhe viiden kerran tapaamisesta, jossa kartoitetaan mun hoitotarvetta. Toistaiseksi ole nähnyt hänet kerran, puhelimessa puhunut muutaman kerran.

Mielessäni kirosin. Pitikö mun huolehtia, että tapaan hoitajaa säännöllisesti, vai onko se hoitajan asia pitää huoli potilaastaan?

"No Tenoxhan on..." ja sitten alkoi se tuttu "saarna" kyseisestä lääkkeestä. Vie lähimuistia, siihen tulee riippuvaiseksi jne. Saman saarnan mulle piti paikan päihdelääkäri, jonka sattumalta tapasin tuossa viime vuoden lopulla, kun silloin hoitaja oli sairastunut  ja ehdottivat lekurin tapaamista, kun kerta olin paikalle aamulla klo 8 ilmaantunut. Tästä mun pinnaa raastaneesta käynnistä voi lukea tuolta ->http://sanzu79.vuodatus.net/blog/3047655/etta-nain-taas-tanaan/.

Minä siihen totesin, että tiedossa on hyvin tämä asia, mutta elo ei ole kovinkaan paljoa viime syksystä muuttunut, työasiat on paremmalla tolalla, mutta muuten on taas tullut näin keväällekin murhetta, jotka vaikuttavat nukkumiseen. Että miten tämä resepti saadaan uusittua.
"No, meillä on tuo päihdelääkäri ainoa, joka täällä näitä hoitaa (siis sama, jonka tapaamisesta mulla huono kokemus ja veetutus), ensimmäinen vapaa aika löytyy kyllä vasta 15.5..."

Mun oli pakko sanoa, mikä tunne mulle jäi meidän edellisestä tapaamisesta. Kerroin, miten olin kertonut tulevasta työttömyydestä, uniongelmista, rahahuolista (tai siis työttömyyden tullessa tulevista rahahuolista) ja miten vastaus oli "ota ajatuksena, että se on parin kuukauden talviloma se työttömyys (silloin mun työsuhteen piti loppua vuoden vika päivä)" ja "ei se haittaa, vaikka alussa et kunnolla nukutuksi saisikaan ja aamulla väsyttää, kun Tenoxin lopetat". Paras kommentti oli tämä "psykiatrit ei tykkää, kun tästä paasaan, mutta YLEISlääketieteen ERIKOISLÄÄKÄRINÄ ja päihdelääkärinä olen sitä mieltä että.." Eli mielellään EI KIITOS tälle lääkärille. Ja muutenkin tarve olisi päästä aiemmin kuin puolessa välissä toukokuuta.

"No, muita lääkäreitä ei meillä täällä ole, joten jos sinulla on tuollainen kokemus hänestä, en tiedä miten sitten tehdä... en tiedä, onnistuisiko ensiavun kautta, ai niin mutta siellä on lääkäripula, eivät he varmaan tällaista ota... tietysti jos jotenkin sitten pääsisit ACT:n puolelle... (mikä vaatisi käyntiä ensiavussa tyyliin en-kestä-enää-ajan-rekan-alle???!?!?)"

Lopulta tulin siihen tulokseen, että yritän saada terkkarin kautta uusittua edes melatoniinireseptin ja mun hoitaja ottaa muhun yhteyttä, kun palaa sairauslomaltaan. Tämä kävi hoitajalle, kiitos ja kuulemiin.

Ihme ja kumma, melatoniinireseptin uusiminen onnistui, tuli jopa nopeammin apteekkiin, mitä toimiston hoitaja uskalsi luvata ja tällä kertaa kaksi purkkia sen aiemman yhden sijaan per resepti.

Joten Tenox loppui kuin seinään -mitä EI saisi tehdä, melatoniinilla mennään. Sille päihdelääkärille, joka ei mielenterveyspuolen asioista tunnu tietävän mitään, minä EN mene. Yksi ja ainut kerta hänen tyyliänsä riitti.

Nautiskelkaa ihanasta auringosta! =)

Tasan 5 vuotta sitten sitä toivuttiin tästä -> http://sanzu79.vuodatus.net/blog/570044/yllatyksellinen-viikonloppu-/.


Tässä pojat kuukauden ikäisinä, sinä päivänä kun Leevi vihdoin pääsi kotiin Hyvinkäältä (Leevi oikealla, erottaa aavistuksen kalpeammasta ihosta johtuen silloisesta korjaamattomasta sydänviasta, saturaatiot oli max. 80, kun normisti ne huitelee 98-100).




Kun pojat sänkyyn ensimmäistä kertaa yhdessä nukkumaan laitoin, tuota rakoa heidän välillä oli paljon enemmän. Hetken päästä he sitten olivatkin nenä kiinni toisissaan ja käsistä tiukasti kiinni pitäen. Erossa olo oli ohi <3.

Tappelevat aina vain rajummin ja rajummin keskenään (viime aikoina on ilmaantunut muksimista, potkimista jne.), mutta heti jos toinen on hetken muualla tai päivänkin poissa, toinen on orpona ja ikävöi. Talven aikana ovat saaneet muitakin kavereita, kuin naapurin pojan ja reviiri alkaa laajentua kotipihalta poispäin (toivottavasti vain keskiviikkoinen seikkailu jäi viimeiseksi -ainakin vielä se tulee uniin ja viimeksi eilen siitä haluttiin keskustella, että josko se hetken muistissa pysyisi...), muutenkin ruvetaan olemaan niin isoa poikaa, että!

Aurinkoista synttäripäivää viettäneet viisivuotiaat <3.