Työsopparia jatkettiin kesäkuun loppuun saakka, joten sain lisäaikaa uuden työn etsimisen kanssa. Hakemuksia on laiteltu viikottain (miehellä vissiin liiaksi luppoaikaa töissä, kun kerkii etsiä mol.fi:n jne sivuilta ja lähetellä mulle s-postilla =D), mutta toistaiseksi ei ole tuottanut tulosta. 

Mitään uutta ei siis sillä, eikä kyllä millään muullakaan rintamalla. Opiskeluissa ruotsin näyttö pukkaa päälle, loput tekemättömät tehtävät pitäisi tehdä tässä viikon-parin sisään ja kiinnostus nolla. Lähitunnit on heti ensi kuun alussa ja tokana päivänä loppupäivästä olisi suullinen näyttö koulussa. Vaikka tehtävistä tasaista kakkosta (arvosteluasteikko on 1-3, yksi 1 ja yksi 3 on tähän mennessä tullut, loput 2), ei opiskelu ole ihan mennyt niin kuin suunnittelin. Aikaa opiskeluun on lähinnä vkonloppuisin ja kun jotain pitäisi tehdä, kiinnostus kaikkeen muuhun tekemiseen voittaa (kuten esim. blogin päivittämiseen), tai sitten koko vkonloppu menee melkein nukkuessa. Olen taas heräillyt keskellä yötä ja nukahtaminen ollut vaikeaa pilsuista huolimatta. Viime perjantaina valvoin lauantain puolelle melkein puoli viiteen saakka aamulla. Silti heräsin ennen klo 10, eikä ollut yhtään niin poikki olo, mitä olisin luullut. Mies aloitti myös opiskelut korkeakoulussa ja oli koko lauantaipäivän koulussa. Tekee myös lähinnä etänä, tässä alkuvaiheessa on kolme lähiopetuspäivää ja loput tapahtuu netissä.

Jotain positiivistakin heti vuoden alkuun, suoritin koulun englannin tasotestin, jotta tiedetään miltä tasolta aloitan englannin kurssit ja sain sitten tehtävien palautuksessa viestin, että tasotestini perusteella englannin osaamiseni on jo merkonomikoulutuksen vaatimusten tasolla, joten olen vapautettu englannin kurssista. Eli odottelen sitten vain näytön suorittamisen aikatauluja, milloin ne sitten ovatkaan. Englanti kyllä on aina ollut mulla se vahvempi kieli, tykännyt siitä pienestä pitäen.

Mies joutui tekemään lauantaina myös koulussa testin ja hänellä se ei sujunut ihan niin kuin piti, joten luultavasti tässä pitää auttaa miestä mäessä tarvittaessa =D.

Helmikoruja en ole nyt ehtinyt väsäämään, mutta koska joulu meni jo ja lahjan saaja on pakettinsa avannut, voin laittaa kuvan ensimmäisestä helminauhasta, jonka tein lahjaksi. Ennen joulua en sitä tänne voinut laittaa, koska lahjan saaja on blogini vakituinen lukija ja olisi saattanut tajuta, kenelle koru on tehty =).

Korulla on elinikäinen palautus- ja korjaustakuu, tosin oli kuulemma ollut mieluinen lahja =).

Tein myös aiemmin taas uuden avainkorun:

Näitä tehdessä kyllä mieli lepää, ei keskity muuhun kuin näpräämiseen =).

Yhtään ei ole jouluinen fiilis, osittain johtuu varmaankin tästä ankeasta pimeästä ja sateesta, jota on jatkunut jo liiankin pitkään.

Osittain myös kyllä siitä, että ei ole yhtään ylimääräisia vapaita tiedossa ja tämä työnhaku on ollut aika kivikkoista. Kovasti on haastatteluissa kehuttu vaikka ei välttämättä ole ollut kyseiseen työhön kovin paljoa kokemusta / koulutusta, mutta sitten kun se päätöspuhelu tulee, hopeasija on ollut aina tiedossa. Pikku hiljaa alkaa usko loppumaan, pääseekö tästä muualle kuin kortistoon.

Nykyinen ta ilmoitti tarvitsevansa mua sittenkin kevääseen (ellen aiemmin muualta paikkaa saa), mutta tarkalleen ei osannut vielä sanoa. Ja muutenkin erinäisistä syistä on nyt vähän kireää -eli ei siis töistäkään joulufiilistä tipu =P.

Mutta kaikesta huolimatta koetan nauttia näistä vähistä vapaapäivistä, mitä tässä eteen on tulossa ja vain toivoa, että josko sitä ensi vuosi menisi paremmin, mitä nämä pari edellistä...

Tapaamisiin ensi vuonna! =)

HYVÄÄ JOULUA JA ILOISTA UUTTA VUOTTA 2012!

Kaveri aiemmin tehdylle kaulakorulle:

Olisi pitäny ruveta tekemään ruotsin tehtävää, niin päätinpä sitten tehdä vielä yhden (kokeilla, miten onnistuu ilman lukkoja jne -katotaan pysyykö tämä ehjänä, vaikka miten solmin ja pujottelin pitkälle helmien läpi...). Tässä irroitettava riipus, vanhasta korusta.

Pai te vei, ei ole ihan paniikki vuoden vaihduttua töiden osalta, mun "sopparia" jatketaan kuulema sittenkin. Tosin koko ajan myös olen hakenut toisia töitä, viimeksi torstaina olin yhdessä haastattelussa yhteen lääkärifirmaan. Hakijoita ollut sata joten aika saavutus jo päästä edes haastatteluun -muuta en kyllä edes uskalla toivoa!

Mä olen niitä aiemmin ostanut, mutta en koskaan ajatellut, että voisin tehdä itse. Pari viikkoa sitten tuli sellainen hetki, että eksyin eräille korusivuille, joista sitten korukauppasivuille ja hupsista, kun oli tullut tilattua läjä korutarvikkeita. Päätin kokeilla tätäkin lajia ja harjoittelu jatkuu... =).

Ensimmäisestä avainkorusta tuli tällainen:

Kuvan ottamisen jälkeen muokkasin korua vielä niin, että tuo alaosa lyheni puolella. Parin päivän käytön jälkeen rakas kuopukseni nappasi korun pöydältä ja vetäsi korun rikki. Onneksi suurin osa helmistä saatiin etsittyä talteen...

Tällä viikolla tilasin sitten lisää materiaalia (nälkä kasvaa syödessä tässäkin... =D) ja tänään sain sitten hetken rauhan touhuta. Päätin kokeilla, miten onnistuu ihan tavallisen kaulakorun teko (tilasin niitä lukkojakin) ja tällainen siitä sitten syntyi:

Tuo valmistui niin äkkiä, että päätin tehdä itselleni uuden avainkorun, eri värisen vain. Siihen löytyi yhdestä rikki menneestä korusta (muutenkin löysin vanhoja helmikoruja, joilla ei mitään käyttöä ja hajotin ne -kierrätystä!) sydän ja tuon loppuosan taiteileminen ei ollutkaan ihan viiden minuutin homma näin harjoittelijalle:

Oma kehu haisee, mutta minoon tän päivän tuotoksiin todella tyytyväinen! =)

*muoks 20.11.2011* Sunnuntaina tein vielä kokeiluna käsikorun, osittain kierrätyshelmistä.. =)

("Ymmärrä naista -kirja on vihdoin saapunut kirjakauppoihin")

Mää vaan edelleen odottelen sitä "Ymmärrä miestä" -ohjekirjaa... =)

Marttojen Tapa :
Sullo mini-vaahtokarkki jäätelötötterön pohjalle estämään sulan jäätelön tippuminen pohjan läpi.
Tosinaisen Tapa:
Imaise vain jäätelö tötterön pohjan läpi, hyvänen aika sentään. Todennäköisesti makaat kuitenkin sohvalla, jalat ylhäällä, syömässä sitä.

Siksi,että autotalli kuuluu yksin heille, suklaa on vain välipala, hääsuunnitelmat hoituvat itsestään ja he saavat pitää sukunimensä. He eivät koskaan tule raskaaksi ja voivat käyttää valkoista T-paitaa huvipuiston Tukkijoessa tai olla vaikka ilman. Autokorjaamolla heille kerrotaan totuus. Maailma on heidän urinaarionsa. Heidän ei koskaan tarvitse ajaa seuraavalle bensa-asemalle koska tällä asemalla on yököttävä vessa. He eivät koskaan mieti mihin päin lamppua käännetään sitä vaihdettaessa. He saavat samasta työstä enemmän palkkaa. Rypyt vain lisäävät viehätysvoimaa, frakin lainaaminen maksaa vain murto-osan hääpuvun hinnasta. Ihmiset eivät koskaan keskustellessa tuijota heidän rintojaan. Uudet kengät eivät koskaan hierrä jalkoja. Aina samalla tuulella. Puhelut ovat ohi 30 sekunnissa. Viiden päivän lomalla selvitään yhdellä laukulla. He saavat itse auki purkkinsa. He saavat arvostusta pienimmästäkin huomionosoituksesta. Alusvaatteet maksavat 8.93/3kpl. Kolme paria kenkiä riittää. He eivät näe ryppyjä vaatteissaan. Sama hiusmalli kelpaa vuosikausia, ehkä kymmeniä vuosia. Ei tarvi ajella kuin kasvot ja kaula. He voivat pukeutua shortseihin huolimatta siitä miltä sääret näyttävät. Kynnet voi hoitaa linkkuveitsellä. He voivat rauhassa kasvattaa viikset. Jouluostokset 25 sukulaiselle hoituvat puolessa tunnissa jouluaattona. Ei ihme, että miehet ovat onnellisempia.

... paitsi että MUN mies oli valmis vaihtamaan oman sukunimensä, kun suunniteltiin naimisiinmenoa, hänen puhelunsa eivät yleensä todellakaan ole ohi 30 sekunnissa ja minä saan kyllä purkkien kannet auki =D.

Mulla vaihtui acct:n hoitaja kunnan mielenterveyspuolen hoitajalle, kun on ilmeisesti asiat tällä hetkellä jo sen verran hyvin.

Sitä aikaa on tässä jouduttu perumaan ja muuttamaan pariin kertaan, mutta tänään sitten vihdoin onnistui ja menin sinne klo 8.15. Sainkin sitten tietää, että olivat yrittäneet etsiä mun numeroa numerotiedustelusta (mistä sitä ei löydy, salainen asiakkaiden takia), kun eihän tällä hoitajalla ole potilaiden yhteystietoja kotona. Mun hoitaja oli sairastunut, joten tapaaminen oli peruttu. Mutta kun kerta olin jo paikalle tullut, voisin jutella lääkärin kanssa, jos haluaisin.

No minähän halusin, luulin että olisi ollut tämä act:n lääkäri, joka kerran viikossa paikalla on. No ei ollut. Oli kunnan oma yleislääketieteen erikoislääkäri / päihdelääkäri. Eli ei mielenterveyspuolen lekuri.

Alkoi heti alkuhaastattelun jälkeen napisemaan mulle mun lääkityksestä, lähinnä Tenoxista. Mun pitäisi päästä siitä eroon. "Ei se haittaa, vaikka alussa sun kroppa reagoikin siihen unettomuudella, kyllä se elimistö siihen pienempään määrään tottuu ja lopulta voit lopettaa kokonaan". Ehdotti myös, että kokeilisin pelkällä melatoniinilla. Masennuslääkkeenä mulla on Voxra, jota ei kovin hyvin tuntenut (tutki sen tietoja koneeltaan). Myönsikin, että kyseinen lääke on aika uusi ja hän tulee mielellään vähän jälkijunassa näissä asioissa -asia, jota potilas ei välttämättä tahdo tietää...

Eli se reilu puolituntinen meni lähinnä sen kanssa, että tahtoisi mun vähentävän Tenoxin käyttöä ja lopettavan lopulta kokonaan ("psykiatrit ei kyllä välttämättä tykkää tästä minun kommentistani, mutta päihdelääkärinä olen tätä mieltä"). Kun siinä nyt jonkin verran ehdittiin puhua tästä muusta elosta, totesi mun tulevaan työtilanteeseen, että jos työsuhde ei jatku, eikä uutta työtä tule, mun pitäisi ottaa se siltä kantilta, että saan vähän pidemmän talviloman ja olisi aikaa olla lasten kanssa pitkästä aikaa kotona (töihin paluusta yli kolmen vuoden hoitovapailta tulee kohta 1,5 vuotta...). Eli suotta sitä masentumaan siitä, että työt loppuu ja joutuu työttömyyskortistoon.. Tällainen fiilis mulle siitä vähän jäi!

No, olipahan sitten töihin mennessä hieman ketutusta päällä ja puhtia vihdoin laittaa Leevin tukihakemukset kuntoon, jotta saa taas anoa lisäaikaa vammaistukeen KELAsta. Vaatimattomat 38 sivua... Yritys hyvä kymmenen muistaa huomenna viedäkin se.

Lisäksi pari kiukkuilevaa asiakasta tullut tähän mennessä tälle päivälle, joten mä ihan kiitollisena menen iltavuoron jälkeen tyhjään kotiin. Miehellä on kaksi kausikorttia Jokereiden matseihin ja se on kahta vanhinta vekaraa käyttäny niissä säännöllisesti vuoron perään, kun muut on sitten sen aikaa odotelleen anoppilassa. Joten mua odottaa ihanan tyhjä ja rauhallinen koti ja vakaa aikomus on piankin kotiin pääsyn jälkeen painua pehkuihin. Tämä päivä vienyt voimat.

Kuvassa myös linssiluteina tunnetut pikkuveljet =).