Hieman on kulunut aikaa viime päivityksestä. Ei ole jaksanut, kiinnostanut, huvittanut...

Joulukuun puolivälistä lähtien ollu saikulla, tämä viikko olisi viimeinen. Ensi viikolla takaisin töihin YT-neuvotteluiden keskelle. Ja pakko myöntää, vaikka välillä onkin ollut tunne, että voisi olla ties miten pitkään kotona, kyllä mä jo mielelläni töihin palaan -vaikka siellä elo onkin mitä on. Kyllä multa viime hoitajatapaamisessa kysyttiin, tarttenko lisää saikkua vai olenko valmis palaamaan. Vaikka varmistin että liksaa maksetaan kolmelta kuukaudelta ennen kuin menee saikkurahoille, en mä jaksa enää kotona olla.

Mä kävin Kellokoskella 10 krt sähköhoidossakin. Kyllä, siihen tämä meni. Kolmesti viikossa, ei saanu syödä/juoda mitään (kahden ekan kerran jälkeen sain luvan aamulla ottaa 800:n buranan, kun iski aina kova päänsärky hoidon jälkeen), sinne mentiin pöydälle, unilääkettä ja särkylääkettä suoneen ja 20 min kuluttua suunnilleen heräsin (joka ikinen kerta yritin sinnitellä ja pitää silmiä auki, kun happimaski tuli naaman eteen ja hoitaja sanoi hyviä unia lekurin laittaessa lääkettä suoneen, mutta piru ei siinä menny paria minuuttiakaan, kun silmät män kiinni). Tunti siellä meni kaikkinensa, mies vei ja haki (ei saanu tulla mukaan). Pari ekaa kertaa annettiin vain oikealle puolelle, sitten tein BDI testin taas ja totesivat, että annetaan molemmille puolille. Oli se laskenu sieltä 32 pisteistä 26 paikkeille, mutta kuitenkin. Ennen vikaa kertaa tein taas ja silloin näytti 20. Mä jatkan edelleen kerta viikkoon käyntejä Mänttilän mielenterveyspuolen hoitajalla ja lääkkeitähän syön varmaan hamaan tulevaisuuteen. Painoa on tullu kiitettävästi, kiitos lääkkeiden ja ei se kamalasti mieltä ylennä, mutta ehkä tässä joskus pääsee niistäkin kiloista eroon. Ottaa vaan kupoliin, kun poikien syntymän jälkeen mun paino oli jo niin kivasti tippunu alemmas mitä likan jäljiltä. Tietty vois auttaa asiaan, jos liikkuis monta krt viikossa jne, mutta evvk tonne hankeen meneminen. Kevättä ja kesää odotellessa, sitten liikkuu.

Nyt on vaan sitten tuon muistin kanssa vähän niin ja näin. Varsinkin molemmille puolille annettaessa hoitaja oli sanonu miehelle, että lähimuistin kanssa saattaa olla jonkun aikaa ongelmia, mutta tässä on viimeisestä kerrasta vajaa viikko ja ei tunnu parantuvan. Että tiedä sitten, kauanko on riesana. Pari krt olen huomannu miehen huokaavan, kun on jostain asiasta ollu puhe ja mä en ole sitten muistanu tuon taivaallista. Mun ukilla on Alzheimerin tauti ja olen kyllä nyt voinu paremmin ymmärtää, miltä ukista silloin ihan alkuaikoina mahtoi tuntua, kun yrittää pinnistellä muistia, mutta ei muista ja menee hermo. Son hirvee tunne. Tuossa viikonloppuna mietin, että mitäs reittiä mä ajankaan esim. töihin. Pitkään meni, ei tullu reitti päähän, mietin että kehtaanko mieheltä kysyä, mutta pakkohan se lopulta oli. Ja kyllä, ärsytti. Noh, jos se tästä, toivottavasti nopeasti...

Mutta syntyi meidän sukuun tuossa 22.1. uusi vauvakin, vanhempi pikkusisko sai toisen pojan. Hyvän päivän poika valitsi, on tädin helppo muistaa -sattuu olemaan meidän kihlapäivä ja mun mummin synttäripäivä =). Nyt on sitten 7 lapsenlasta meidän vanhemmilla, saa nähdä tuleeko jäämään näihin (meidän osalta kyllä, siskoista en tiedä =D).

Viime lauantaina lähdettiin koko perheen kanssa Turun kautta 23h risteilylle, Silja Galaxylla. Tulipahan sekin paatti nähtyä (en ehtinyt olemaan siinä edes silloin, kun Helsingin kautta kulki Tallinnaan) ja todettua, että lasten kanssa ehdottomasti parhaat laivat on Serenade ja Symphony. Leikkipaikka oli aivan onneton (yks pieni pallomeri ja pari hassua lelua/lautapeliä, toisessa paikkaa peliluola, jossa kaikki kolikkopelejä), tosin onneksi sekin näytti meidän vekaroille (varsinkin pienille pojille) kelpaavan. Tuolla aamulähdöllä oli yllättävän monta lapsiperhettä, mutta silti. Tämä kermaperse tykkää isommista laivoista =D.

Sunnuntaina sitten kuuden jälkeen aamulla koputettiin hytin oveen ja toivoteltiin huomenet, kello 7 laiva oli satamassa. Kotimatkalla pysähdyttiin Hyvinkään ABC:llä tankkaamassa ja käytiin syömässä aamupalaa. Iltapäivällä mun porukoille siskon/kummitytön 3v synttärikahveille, siellä muutama tunti ja illalla kotiin.

Jossain vaiheessa likka rupesi valittamaan, että on huono olo. Minä siihen, että taisi tulla syötyä paljon herkkuja mummilla. Ämpäri nukkumaan mennessä kouraan ja hyvät yöt.

Parin tunnin päästä esikoinen tulee vikisten huoneestaan olkkariin, että on huono olla. Annoin hänellekin ämpärin, mutta ei kuulema oksetuta. Hetken päästä kuului yläkerrasta ykäämisen ääniä ja nukkumassa ollut mies riensi likan huoneeseen. Tottakai ekat osui ihan muualle kuin ämpäriin, joten tuli siivottavaa ja pyykättävää. Esikoinen jatkoi vikinäänsä, minä yritin selittää että ämpäri on hyvä ottaa varuiksi, mutta ei. Lopulta poika palasi sänkyyn, minä vein ämpärin sängyn viereen ja selitin moneen kertaan, että son siinä vieressä, siihen jos oksettaa. Mutta ei, hetken päästä kuului ykäämistä esikoisen huoneessa ja sänkyynhän ne tuli. Eikun lisää pyykkiä.

Likka jatkoi ykäämistä koko yön, jossain vaiheessa yötä tuli pikkuveljetkin sitten joukkoon mukaan. Pyykinpesukone pyöri yön aikana lyhytohjelmalla ties kuinka monta kertaa. Mä nukuin alhaalla sohvalla, jos esikoisella iskee hätä, välillä tietty miestä auttamaan yläkertaan. Aamuyöllä iski sitten itseen ripuli ja vatsassa pyöri. Ämpärit meiltä oli jo loppuneet, joten otin pyykkisaavin sohvan viereen varuiksi ja yritin saada nukuttua edes hetken.

Aamulla oli jo mieskin samassa kunnossa mitä minä, joten joko me saatiin laivalta joku kiva pikku lahja tai sitten huoltoasemalta. Onneksi maanantaina lapset oli jo parempia, illalla uskalsi kokeilla jo jotain syömistäkin. Itsellä nousi korkealle kuume, joka aleni vasta yöllä lääkkeen avulla. Tuossa aamulla herätessä oli jo normi olo. Tänk kaad. Vatsakin on toiminut normaalisti, joten uskaltaa syödäkin...

Huomenna lapset hoitoon/kouluun, mies töihin ja mä saan tän kämpän taas kokonaan itselleni. Jos olis viisas, pistäs herätyksen kukonlaulun aikaan, jotta on sitten rytmi takas ens viikkoa ajatellen... Villi veikkaus, monta kertaa se kello on herättämässä?!?