torstai, 26. heinäkuu 2012

Son moro!

Meikäläinen päätti vaihtaa bloginsa paikkaa, joten tästä päivästä lähtien en tänne enää mitään päivitä.

Jos mun elo tässä pallossa vielä kuitenkin kiinnostaa, voi sitä käydä lukemassa tuolla -> http://sanzu79.blogspot.fi/.

Eri paikka, sama meno -valitettavasti =D.

NÄHDÄÄN! 

tiistai, 26. kesäkuu 2012

Näin meillä Mänttilässä.

Huhtikuun lopulla olin yhteydessä Mäntsälän mielenterveystoimistoon (siitä puhelusta aiempi postaus -> http://sanzu79.vuodatus.net/blog/3214736/neuvola-ja-vahan-muutakin-/).

Sain uusittua melatoniinin sitten terveyskeskuksen kautta, mutta Tenox jäi silloin totaalisesti. Yllättävän hyvin "vieroitus" meni, miehen mukaan en ollut ihan mahdoton nukahtamisen suhteen. Mutta melatoniinia otan ja ilman sitä en uskalla olla. Viime viikon olin lomalla, EN ottanut melatoniinia ja uni tuli aikaisintaan siinä 02-03...

Tässä tämän päivän uutista lukiessa (kuinka isoisä jättäytyi lapsenlapsi sylissä junan alle ja muutenkin viime aikoina taas uutiset olleet masentavia ihmisten jaksamisen suhteen) välähti mieleen, että eipä sieltä mielenterveytoimistosta ole muhun oltu yhteydessä. Omahoitajan piti olla pari viikkoa sairauslomalla ja mua puhelimessa infonnut hoitaja sanoi, että tämä kyseinen henkilö soittaa heti, kun palaa töihin. Se oli huhtikuun loppua ja sunnuntaina on jo heinäkuun eka.

Joko omahoitaja ei ole palannut töihin, tai sitten mut on unohdettu -tai mun ei enää katsota kuuluvan heidän asiakkaaksi...?!?

Että jos Mänttilässä hommat hoituu näin (ja joo, tokihan mä voin sen luurin kouraan ottaa ja soittaa, mutta eikö HEIDÄN kuulu hoitaa mun asiaa siihen saakka, kunnes toisin yhdessä todetaan vai mitäkä?), onko tämä toimintatapa samaa noissa muissa kunnissa? Alkuhoito toimii, jälkihoito ei. Siinä vaiheessa, kun mut siirrettiin Kellokosken alta kunnan omalle, tämä on alkanut tökkiä. Mielenterveyspuolen lekurikin on päihde- ja yleislääketieteen erikoislääkäri, joka ei ole pysynyt perillä edes uusissa mielialalääkkeissä... Eikä muuta lekuria heillä ole tarjota.

Onneksi mulla elämä on suht hyvässä jamassa, ainut lääke on enää melatoniini. Mutta toivottavasti tää maailma ei hajoa tässä alta, koska ei pahemin näytä tuolta apua saavan...

torstai, 7. kesäkuu 2012

Näin on.

Meille kaikille, joita tämä asia koskettaa <3.

perjantai, 25. toukokuu 2012

Äiti voi (taas) olla ylpeä!

Esikoinen on ollut varsin reipasta poikaa kipsinsä kanssa. Suihkussa käyminen on ajoittain ollut hiukan taistelun alla, kun äidin (isi näytti ekalla kerralla, ettei oikein osaa ja kipsi meinasi mennä pilalle osittaisesta kastumisesta) on pitänyt tulla pesemään kuin pikkulasta, joka on  "NOLOO!" =D. 

Tänään se odotettu päivä koitti ja kipsi lähti. Kesäkuun loppuun saakka on tramppa-, skeitti-, jne. kielto, eikä saa juosta tai muuten harrastaa mitään sellaista, jossa saattaisi kaatua käden päälle, mutta pyörällä saa ajaa. Hoitaja oli maininnut, että imurointi on hyvää treeniä kädelle - äidille hyvin mieluinen uutinen, poika ei taas kovinkaan suuresti innostunut... jostain kumman syystä =).

Oltiin eilen illalla laitettu pojan opettajalle viestiä pojan tämän päiväisestä poissaolosta ja kyllä niin sydäntä lämmitti open vastaus:

"Kiitos tiedosta. Minusta on ollut mukava seurata näitä teidän kahta koululaista, miten lämpimät välit heillä on. Niin nätisti he aina toisilleen puhuvat ja vilkuttelevat täällä koulussa, kun näkevät. J on selvinnyt hienosti kipsinsä kanssa näistä koulupäivän haasteista. Hyvää viikonloppua."

Äidin ylpeä sydän meinasi pakahtua. Jotain olemme siis tehneet oikein jossain vaiheessa. Ottaen huomioon sen, että kotona nuo kaksi ovat jatkuvasti toistensa kimpussa, tappelu on ajoittain tooooodella äänekästä ja välillä pitää mennä väliin, kun äityy pahaksi. 

Ehkä he sitten koulussa kuluttavat päivän hyvä sisarus -hetkensä loppuun...?

sunnuntai, 13. toukokuu 2012

Äitienpäivä.

 Sain aamupalaa sänkyyn ja lapset muisti mua lahjoilla:

Vasemmalla esikoisen tekemä, sitten Veetin koru, neidin koru ja viimeisenä Leevin koru. Leevi oli ensin sitä mieltä, että äiti saa vain katsoa, hän pitää oman korunsa, mutta isommat sisarukset saivat sitten puhuttua pojan ympäri (isosisko lupasi, että tekee pikkuveljelle uuden korun ja lisäksi käsikorun), joten ainakin toistaiseksi äiti saa korun pitää =).

"Se tykkää meistä. Se tykkää kans Sohvista. Sil on mustapuna tukka. Se käy töissä. Se nauraa niistä jostain telkkariohjelmista. Se juo mehua joskus, tai limuu tai maitoo..." Veeti.

"Sillä on mustapuna tukka. Se kattoo aikuisten ohjelmii. Se tykkää maissista. Siis grilliruokaa... Se on kiva, kun se antaa mun mennä ulos pomppii trampalla." Leevi

"Satu = Suloinen, Avulias, Tuttu, Uskollinen." Neiti

"Hyvää äitienpäivää rakkaalle äidille ♥." Esikoinen

On ne vaan niin 

---------------------------------------------------------------------

Eilen vietettiin vihdoin neidin ja tuplien synttärikahveita, jonne kutsuttiin kummit ja sukulaiset. Tässä pari leivonnan tynkää, mitä sinne väsäsin:

Suklaatäytekakku: välissä valko- ja maitosuklaamousset, päällä kaakao- ja tavallinen kerma. Kakkukuva ostettu K-Supermarketista.

Mansikkajuustokakku.

AURINKOISTA ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE JA ISOÄIDEILLE!