Musta oli mieli tiistaina, keskiviikkona ei olisi tehnyt mieli nousta sängystä, torstaina motivaatio edelleen nolla ja veetutus täysi kymppi, mutta päätin että piru vie, mua ei lannisteta. Teen työni niin kuin ennenkin, eivätpä pääse sanomaan mitään. Ja kiitos hyvien työtoverien päivät kuitenkin sujuivat ja aika monelta taholta tuli kommenttia, että tyhmästi tekevät, kun minusta luopuvat.

Tänään sitten olen saanut vinkkiä mahdollisesta uudesta työpaikasta, keskustellut liiton lakimiehen kanssa mun tilanteesta ja tässä saattaa tulla ta:lle vielä eteen kaikkea "kivaa". Ja jos kaikki menee hyvin, saatan olla jonnin ajan päästä uudessa firmassa -tosin siitä ei uskalla nyt kamalasti vielä innostua, vaikka kiinnostununeelta kuulosti (vanhoja kolleegoja ja on mulla hyvät suositukset =D)-  tekemässä tätä samaa hommaa. Koska kaikesta huolimatta, tästä hommasta tykkään vaikka ta:sta olenkin ollut monesti montaa mieltä. Asiakaspalvelu on mun ala.

Eka näytti siltä, että viikonloppu menee totaalisesti pieleen kiitos tiistain uutisten, mutta nyt jaksaakin jo hymyillä ja toiveikkain mielin odotella tulevaa viikkoa...

Pitäkee peukkuja! =)

Tässä äidin poijjaat tältä illalta, myös hymy herkässä =)

(niin ja tuli päiviteltyä tuota perheen esittelyäkin, hippasen vanhaa tietoa... ->)