Maanantaina kävin taas lekuria moikkaamassa. Kerroin, miten olo on huono, unet mitättömiä, yöt yhtä helvettiä, koko elämä yhtä helvettiä. Kuolemanajatukset pyörii päässä - vaikka mitään sellaista uskalla tehdäkään.

Allekirjoitin avohoitosopimuksen, sain lapun jolla pääsen tarvittaessa Kellokoskelle, tehtiin selväksi että jos ei apuja kotiin saada -> sairaala kutsuu. Sovin tapaamisen omahoitajan kanssa tiistaille ja torstaille sekä perjantaille taas lääkärin. Lääkäri myös vaihtoi mun nukahtamislääkkeen ja määräsi myös ahdistukseen rentouttavaa lääkettä.

Äiti tuli tiistaina apuun, mies piti keskiviikkona etäpäivän, toinen siskoista tuli torstaina ja perjantaiaamuna kaikki lapset lähtikin koko viikonlopuksi mun vanhemmille. Me oltiin miehen kanssa kotona, ei tehty mitään ennakkosuunnitelmia, käytiin pe ja la ravintolassa syömässä, vuokrattiin parit leffat, käytiin kävelyllä, oltiin vaan. Tänään herätessä iski heti tieto, että vapaus päättyy taas hetkeksi ja vaikka siitä pienesti omatunto soimasikin, olisin mieluusti jatkanu vielä vapaita. Sama juttu oli silloin, kun olin viikonlopun ollu mun vanhempien tyhjässä kämpässä ja sunnuntai-iltana piti palata kotiin. Autolle mennessä oli tunne, kuin joku vetäisi mua ketjulla takaisin talolle, eikä autoon ja siten kotiin. Luulen, että tämän sairauden takia näin käy. Normaalisti olis ollu lapsia ikävä jo yhden yön jälkeen. Nyt ei viikkokaan tekis yhtään vaikeaa.

Perjantaina lääkäri totesi hetken juteltuamme, että selvästi musta huokuu erilainen olotila, mitä oli maanantaina. Ja parempi olo mulla olikin, kiitos parempien öiden. Toki edelleen havahdun keskellä yötä, mutta sen sijaan että kierisin tuskissani kun ei uni tule takas, suljen samantien silmät ja nukahdan. Nukahtamiseen auttaa napit ja rentoutusohjelmat, jotka lainasin kirjastosta (miten noi cd:t ei ole aiemmin mieleen tullu?!). Rentoutusharjoitus kestää n. 20 min, jonka jälkeen napitkin jo vaikuttaa, harjoituksen jälkeen on valmiiksi raukea olo ja nukahtaminen on helpompaa. Kuolemanajatuksia ei ole tullut koko viikkona. Edelleen en uskaltaisi mitään sellaista edes tehdä, mutta pelkkä ajattelu riittää.

Ensi viikolla mies pitää lomaviikon, isommat lapset lähti tänään anoppilaan (olivat ne kotona muutaman tunnin ennen kuin lähtivät =D) ensi viikoksi, joten meillä on vain puolet lapsilaumasta kotona. Helppoa ku heinänteko. Tosin mulla on omahoitajan tapaamista, lääkäriä, kampaajaa jne... =) Ensi viikon olen vielä avohoidon puolella ja siten tiiviimmin (ts. melkein päivittäin) yhteydessä psykiatrisen polin henkilökuntaan, mutta sen jälkeen jos olo jatkuu tällaisena, luovutan paikkani ja palaan akuuttipuolelle. Josko sieltäkin sitten pääsis kohtapuoliin terapian puolelle. We´ll see... Sossuista ei ole kuulunu mitään, lastensuojeluilmoitus tehtiin viikko sitten perjantaina. Huomenna maanantaina meillä käynyt perhetyöntekijä palaa töihin, luultavasti hän ainakin soittaa. Näin kun lupasi tehdä ennen lomille lähtöään ja siellä odottaa polilta soittopyyntökin.

Lapset tosiaan tulivat tänään mun porukoilta ja isä laitto samalla meidän yläkerran vessan ikkunaan äidin tekemän lasityön, jota oli odoteltu tovi. Sopii sinne loistavasti ja ei voi kuin ihastella äidin kädentaitoja.

Alakerran vessaanhan äiti teki jo varmaan vuosi (vai kaksi?) sitten tämän: