Mieluiten sellainen, jossa ei paapota työtä osaamattomia alatisairaita henkilöitä, työvuorot ilmoitetaan aiemmin kuin edellisenä iltana klo 22 ja ruokatauot (kahvitaukoja en uskalla edes toivoa) olisi oikeasti ruokatauko, eikä vain hätäsesti jotain haukattuna asiakkaiden käyntien välissä.

Mä olin positiivinen, kun palasin töihin ja sain vaihtaa asemaa lähemmäs kotia, se positiivisuus on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Toukokuusta tähän hetkeen on kuitenkin välissä kolmen viikon lakko ja 1,5 viikon sairausloma.

Joko mun asenteessa on parantamisen varaa, tai täällä ei yksinkertaisesti toimi hommat niin kuin pitää.

Kumpi on oikein?

T: Yksi täystyöllistetty turhautunut.