Tätä on nyt jatkunu muutaman viikon. Siitä lähtien, kun pojat jätti tutit pikkulintujen vauvoille terassille.

Päiväunille ei mennäkään enää viimeistään klo 13, vaan täys tohina on päällä usein vielä klo 15, pariin otteeseen vasta klo 17 on väsy voittanu. Jolloin minä olisin kyllä jo mieluusti pitäny poikia väkisin hereillä sen pari tuntia, jotta iltaunille meno sit menis hyvin. Mutta ei.

Iltaunille meno on kanssa venähtäny (monesti varmaan myöhemmin nukuttujen päikkäreiden takia), viime päivät vasta lähempänä puolta yötä.

Jossain vaiheessa (yleensä tuossa 04-06 välisenä aikana) pojat sitten herää, alkavat huutamaan ja kiipeävät yläkertaan meidän sänkyyn. Nukkuvat tunnin, max kaksi. Tarvinneeko sanoakaan, että mun unet jää siihen, kun pojat tulee sänkyyn. Sen jälkeen se on torkkumista, meidän sänky ei ole suunniteltu 4:lle hengelle.

Meillä on ollu patja poikien huoneessa heräilyjen takia, jossa jompi kumpi on sitten nukkunut yönsä tai siirtynyt sinne poikien huutaessa. Ei auta, siihen patjalle sitten kömmitään viereen ja mun unet on siinä.

Iltaisin on saanu laskea miljoonasti tuhanteen, että ei menettäisi hermojaan, kun ei saa poikia nukkumaan. Ollessani yksin iltavuorossa on ollu ajoittain aika tiukka hetki.

Lisäksi tähän mun omat unet on taas huonontuneet, en nuku tarpeeksi syvää unta, heräilen taas parikin kertaa (en tosin ihan joka yö), hikoilen kuin pieni sika ja en muista aamua, milloin mua EI olisi väsyttäny.

Poikien kanssa ulkoilu on jääny taas vähemmälle, tälläkin hetkellä Leevi on jo kolmatta päivää kuumeessa, joka on heilahdellu 38-40 asteen välillä. Joten ulkona ei ole voinu olla ja pistää poikia hillumaan ylimääräistä energiaansa. Tosin, terveinä hetkinä ei se ulkona oleminenkaan ole kamalasti noihin uniin vaikuttanu. Vissiin pitäs jonnekin HopLoppiin viedä päivittäin riehumaan pariksi tunniksi, niin josko sitten. Ai joo, mutta sittenhän ne nukahtas heti autoon ja kotona olis jo pirteämpänä... *ikuinen pessimisti*