Maanantaina heräsin jo ennen kellonsoittoa, luultavasti huonosti nukutun yön ja jännityksen takia.

Päivä töissä meni nopeasti, tunnarit sain nopeasti toimimaan (jotain hyötyäkin ohjelmien vaihdoksesta tässä kotona olon aikana!), ehdin tehdä pari rekkarointiakin, kun selvitin Trafista (ent. AKE), valvooko joku mun tekemisiä jonnin aikaa, taukoa kun on kuitenkin ollut yli kolme vuotta. Nooh, mun tunnarit olis pitäny olla suljettu, kunnes olen suorittanu kokeen uudestaan ja saanu luvat takaisin. Hyvin ne oli kuitenkin toiminu sen kaks kertaa =D. Eikun odottelemaan koepapareita faksilla, iltapäivällä sitten tein kokeen ja faksasin takaisin tarkastajalle. Tiistaina tuli luvat takaisin ja "kyttääjän" tiedot, jolle mun pitää ekat sata työtä lähettää tarkastettavaksi. Soittelevat sitten, kun saan lähettää paperit suoraan sinne, minne muutkin.

Tutkintojen puolella olikin sitten enemmän muisteltavaa, mutta kyllä ne tiedot tuolla aivojen perukoilla vaan sinnikkäästi pysyy. Kolmantena päivänä jo oli tunne, kuin ei olis koskaan poissa ollutkaan, vain eri toimipaikassa =).

Pojat eivät ole vielä päässeet aloittamaan päiväkotiuraansa. Viime viikon perjantaina tulivat räkäisiksi ja olivat sitten miehen kanssa kotona koko viikon. Onneksi mies pystyi tekemään etätöitä. Toivotaan, että maanantaina jo pääsisivät hoitoon.

Likka oli hoidossa, kolmas aamu alkoi olemaan jo hankalaa meidän aamutorkulle, kymmenen aikaan ennen heränneelle tytölle. Ekana päivänä kysyi, meneeko seuraavanakin aamuna hoitoon, kolmannen päivän jälkeen jo kysyi, MIKSI pitää joka aamu mennä niin aikaisin =D.

Esikoinen odotti tällä viikolla saavansa kotiavaimen, kun ei kotona välttämäti ole ketään hänen tultua iltapäiväkerhosta. Pienoinen pettymys oli, kun isukki olikin kotona koko viikon ja toiveikkaana odottaa ensi viikkoa, josko veljet menis hoitoon ja sais viimein sen avaimen...