Esikoinen on ollut varsin reipasta poikaa kipsinsä kanssa. Suihkussa käyminen on ajoittain ollut hiukan taistelun alla, kun äidin (isi näytti ekalla kerralla, ettei oikein osaa ja kipsi meinasi mennä pilalle osittaisesta kastumisesta) on pitänyt tulla pesemään kuin pikkulasta, joka on  "NOLOO!" =D. 

Tänään se odotettu päivä koitti ja kipsi lähti. Kesäkuun loppuun saakka on tramppa-, skeitti-, jne. kielto, eikä saa juosta tai muuten harrastaa mitään sellaista, jossa saattaisi kaatua käden päälle, mutta pyörällä saa ajaa. Hoitaja oli maininnut, että imurointi on hyvää treeniä kädelle - äidille hyvin mieluinen uutinen, poika ei taas kovinkaan suuresti innostunut... jostain kumman syystä =).

Oltiin eilen illalla laitettu pojan opettajalle viestiä pojan tämän päiväisestä poissaolosta ja kyllä niin sydäntä lämmitti open vastaus:

"Kiitos tiedosta. Minusta on ollut mukava seurata näitä teidän kahta koululaista, miten lämpimät välit heillä on. Niin nätisti he aina toisilleen puhuvat ja vilkuttelevat täällä koulussa, kun näkevät. J on selvinnyt hienosti kipsinsä kanssa näistä koulupäivän haasteista. Hyvää viikonloppua."

Äidin ylpeä sydän meinasi pakahtua. Jotain olemme siis tehneet oikein jossain vaiheessa. Ottaen huomioon sen, että kotona nuo kaksi ovat jatkuvasti toistensa kimpussa, tappelu on ajoittain tooooodella äänekästä ja välillä pitää mennä väliin, kun äityy pahaksi. 

Ehkä he sitten koulussa kuluttavat päivän hyvä sisarus -hetkensä loppuun...?