Esikoisella oli tänään futisturnauksen eka päivä. Likka oli mukana, mä jäin kipeiden poikien kanssa kotiin.

Poika oli pelannut ekassa pelissä jonkin aikaa ja hieman tokaa peliä, kun lähtivät kotiin, mies raivosta puhisten.

Joukkueen johtaja oli sanonut miehelle, että esikoinen ei ole samalla tasolla muiden kanssa, harjoituksissa ei ole näkynyt riittävästi, toisin sanoen ei ollut muuta kuin moitittavaa esikoisesta, haittaa vain kuulema toisten pelaamista.

Kyseessä vuoden koossa ollut 6-7 vuotta vanhojen poikien joukkue.

Mies totesi, että kahdesti viikossa oleviin harkkoihin ei aina ole pystynyt tulemaan, varsinkin perjantaisin oleviin, muuhun teki mieli sanoa pahasti, mutta säästi energiansa palautteen antoon joukkueen foorumiin.

Olemme luulleet, että tuon ikäisten jalkapallon peluu olisi vielä lähinnä hauskanpitoa ja pallon kanssa opettelua, ei niska limassa pärjäämistä peleissä ja harkoissa.

Huvittavaa on tämä, mikä lukee joukkueen kohdalla nettisivuilla:

"Lapset ottavat esimerkkiä aikuisista koko ajan. Valmentajat, ohjaajat ja vanhemmat ovat esikuvia. Kun me aikuiset viljelemme puheissamme kiitosta ja kannustusta, lapset oppivat kannustamaan toisiaan. Kun keskitymme positiiviseen, opetamme lapsia kiinnittämään huomion siihen, mikä ihmisissä ja asioissa heidän ympärillään on hyvää. Kun puutumme lasten keskinäiseen toistensa haukkumiseen, ohjaamme lapsia kohtelemaan toisiaan kunnioittavasti. Hyvän yhteishengen luominen lähtee meidän aikuisten käyttäytymisestä. Reilu peli tarkoittaa myös sitä, että me aikuiset omalla esimerkillämme elämme sitä todeksi. Kun meillä on kivaa, lapsillakin on kivaa. Iloinen olemus tarttuu."

Tarvinneeko mainitakaan, että pojan futisharrastus loppu nyt tähän, katsotaan myöhemmin jos poikaa vielä huvittaa jatkaa (nyt on into mennyt), jossain muussa seurassa.