Ensimmäisenä päivänä neiti veteli jopa 7h putkeen unta (hoitajat oli sitä mieltä, että pitäisi herätellä, minä taasen että antaa ny nukkua, kyllä se herää kun nälkä tulee -ja sitten kun heräsi, olisi maidon pitäny olla samantien tulossa=D), muutenkin viime synnytyksestä oli melkein päivälleen vain 1,5v aikaa, joten aloin jo samana päivänä kaipailla kotiin. Ei mun luona kamalasti hoitajia edes käyny, synnytyksen jälkeenkään kukaan ei neuvonu mua imettämisessä, vaikka mun mielestä papereissa luki, että esikoinen ollut ekat kolme viikkoansa NKL:lla ja ei ole imetetty ollenkaan -siinä oltiin likan kanssa ekan imetyksen aikaan että mitäs tässä nyt sitten =). No, ei se maito riittäny alkuunkaan ja loppu alle viikossa, joten pullolapsi hänestäkin tuli ja enpä mä sitä ole koskaan sen kummemmin surenut.
Neidin ollessa sen 1,5 vrk vanha saimme sitten luvan lähteä kotiin. 1,5kk ikäisenä neiti kääntyi jo vatsalta selälteen (neuvolassa ei meinanneet uskoa, kunnes neiti näytti taitonsa), 6kk vanhana konttasi ja 9,5kk ikäisenä jo juoksi. Kaksivuotiaana pälätti taukoamatta ja kiusasi isoveljeään r-taidollansa.
Pikkuveljien synnyttyä neidistä tuli kanaemo, joka pitää järjestyksessä välillä isoveljenkin. Äidin korvaamaton apu on ollut veljien syntymän jälkeen yhä vieläkin <3
Tässä neiti vajaa 9kk vanhana, juuri oli opittu pysymään pystyssä. Tuosta pari viikkoa, niin jo köpötteli kovaa vauhtia etiäpäin. Neuvolassa jne. aiheutti hämmennystä, kun lilaan äitiyspakkauksen pukuun puettu sintti tepasteli menemään =).
Meidän neiti 8-vuotias <3.
*click*
Kommentit