Ei riitä, että lapset sairastuu, käydään sairaalassa ja sitten itse sairastuu. Kotona lapsensa hoitavalla tunnetusti ei ole sairauslomaa, joten siinähän kärvistelet sohvalla lasten mekastaessa vieressä.

Alkaa sitten takahammasta särkeä sen verran, että pakko unohtaa hammaslääkäripelko ja varata eilen aika päivystykseen. Olin huomannut pienen raon takahampaan juurihoidetussa, paikatussa hampaassa ja kirosin, että on sitten varmaan päässy uus reikä paikan alle.

No, eipä mun onni niin hyvä taaskaan ollut. Tämä vuosia sitten juurihoidettu hammas olikin haljennut. Ja ei hampaasta saanut enää mitään, kun pala oli otettu, piti poistaa koko hammas.

Eilinen ilta meni ihan kivuttomasti, illalla pari Panacodia ja nukkumaan. Aamuyöstä heräsin jomotukseen, joka aamulla olikin sitten jo aivan järjeton kipu. Pari Ibuxin 800:sta klo 7.30. Klo on nyt varttia vaille 12, kipu ei ole enää ihan järjetön, mutta kipeä on plus päätä (TOTTAKAI!) särkee. Lasken tunteja, jotta voin ottaa lisää lääkettä. Pitkä on matka vielä uuteen nappiin.

Multa on poistettu kaikki viisaudenhampaat kaks kerrallaan vetämällä (lähtivät yhtä nätisti kuin tämä hammas), edes silloin ei ollu tällaiset tuskat. En ihmettelis yhtään, vaikka käytettäisiin osana kidutuskeinoja jossain päin maailmaa.

Alkaa vastoinkäymiset taas jo riittämään, voisko tänne päin tapahtua jotain hyvääkin?!