KOLME! =O.

Sitten alkaa työt. Vajaa kolme vuotta sitten mä jäin sairauslomalle töistä ja näin äkkiä se paluu koitti. Siltä ainakin tuntuu, että vastahan mä pois jäin. Tosin muistissa tuskin on mitään, joten eka viikko menee ainakin "sori mä olen vasta aloittanut" -meiningillä =). Kovasti yritän saada vaihdettua asemaa lähemmäksi, mutta saas nähdä onnistuuko. Jos ei, osittainen hoitovapaa tulee sitten ainakin.

Viime viikolla kävin Leevin kanssa <3-polilla kontrollissa. Kuten edellisellä kerrallakin, kamala itku ja huuto alkoi kun poika kutsuttiin hoitajan huoneeseen sydänfilmiin. Pituus ja painokin oli kovan suostuttelun takana (16kg/94,3cm), keuhkokuvassa sitten huudettiin ja kovaa (no, oli ainakin keuhkot täynnä ilmaa). Viime vuonna tarvittiin ensimmäisen kerran rauhoittavaa ennen lääkärin tutkimusta ja pelkäsin, että näin käy tälläkin kertaa. Se tietäisi noin tunnin odottelua lekurin jälkeen ja siihen mulla ei niin kamalasti olis ollu aikaa (oli omakin lääkäri sinä päivänä). Yllätys olikin iloinen huomatessani, että vaikka Leeviä itketti siinä pöydällä ja tarkkaan katteli lääkärin tekemisiä, mun silittelyt ja rauhoittelut tehosi. Ehkä myös Martti -auton ottaminen laukusta auttoi ja meidän onneksi lääkärin huoneen ovessa sattui olemaan Autot -juliste, josta käytiin sitten autojen nimiä läpi.

Sydämen tilanne on niin hyvä, kuin näissä olosuhteissa voi. Se keuhkovaltimon läppä vuotaa, mutta seinämä ei ole paksuuntunut. Lääkärin sanoin, ei löytäny sydämestä mitään haukuttavaa. Normaali kontrolli vuoden päästä. Se läppä pitää jossain vaiheessa vaihtaa, mutta se on sen ajan murhe. Lähivuosien ei ainakaan.

Viime maanantaina oli sitten astmakontrollin vuoro. Tai kuten Leevi sanoi, "koovalääkäli". Pituus ja paino kun oli katsottu edellisellä viikolla, siltä huudolta säästyttiin. Lääkärin kutsuessa sisälle poika yllätti äitinsä reippaudella. Hieman kurkisteli mun takaa tätiä, stetoskooppia katseli vähän pitkään, mutta antoi nätisti kuunnella. Korvia katsottaessa poika sitten antoikin jymy-yllärin. Yleensä se tehdään niin, että minä pidän tiukasti poikaa kiinni ja lääkäri yrittää jotenkin saada siinä sekunnissa katsottua korvaan, jonka jaksan poikaa pidellä. Tällä kertaa Leevi ITSE käänsi päänsä sivulle ja oli aivan paikallaan, mun ei tarvinnut edes pidellä!! Ilmeisesti tuo Leevin koovalääkäli -hokema auttoi poikaa asennoitumaan asiaan, mene ja tiedä. Lääkärille oli kyllä pakko todeta, että ensimmäistä kertaa ei ole hiki otsalla korvien katsomisen jälkeen.

Spiraa ei tarvinnu vielä palauttaa, koska se on tärkeässä osassa Leevin sairastaessa. Kovasti lääkäri toivoi ensi talven olevan jo helpompi (koko tammikuu meni oikeastaan sairastaessa, nyt on pari päivää päästy taas pihalle ilman, että illalla nousee kuume) ja oli samaa mieltä kanssani siitä, että hoitoon meno ajoittuu astman osalta hyvään saumaan. Viime kesä kun oli täysin tervettä, jos ei hoidosta sais nyt muutamaa enempää tauteja *hiljainen toive yläkertaan*

KELA odottelee taas vuodeksi eteenpäin "alle 16v 'vammaisen' lapsen hoitotuki" -papereita, lääkäri lähettää lausuntonsa jotta pääsen taas tuskailemaan niiden pirun papereiden kanssa. En tajua, miksi niitä pitää kerran vuodessa samat tarinat laittaa...

Päästiin me miehen kanssa viime perjantaina viettämään laatuaikaakin =). Mies on entisen työpaikkansa yhdistyksessä vielä kirjoilla ja sieltä tuli kyselyä, haluaako osallistua yhdistyksen iltamiin Flamingossa. Vaimon sai ottaa mukaan ja mullehan se passas. Yöpyminen Jumbon vastapäätä olevassa Holiday Innissä, hohtokeilausta ja syömistä (oli muuten pitkän kaavan illallinen, 2,5h!) Flamingossa ja liput Onnelaan. Huoneen luovutus klo 14. Kivaa oli <3.