Tässä vielä kappale, joka koskettaa monella tavalla. Itse koen tämän laulun niin, että minä olen se lapsi ja äiti yrittää pitää mua poissa masennuksesta. Tai jotain. Kyl te tajuutte.
Enivei, itkien tätä on kuunneltu, joka toisaalta on helpottanu, koska pitkään aikaan en ole itkenyt.
Ympärilläsi pyörin, räpyttelen siipiä
Hätääntyneenä hyörin, koitan hiljaa hiipiä
Haluaisit jo mennä, se liian aikaista ois
Jos suristen en lennä, sä vain himmenet pois
Mä kuiskaten korvaasi käsken
Älä vielä luovuta kesken
Mä oon se pieni hyönteinen
Joka napaasi kutittaa
Sua vielä rauhaan jätä en
Et saa liukua rajan taa
Et saa liukua rajan taa
Tänään et piiloudu taakse raskaiden verhojesi
Äiti on yhä tässä, sun elämänperhosesi
(äiti, äiti, äiti, äiti)
Haluaisit jo mennä, se liian aikaista ois
Jos suristen en lennä, sä vain himmenet pois
Mä sydämesi lyöntejä lasken
Älä vielä luovuta kesken
Mä oon se pieni hyönteinen
Joka napaasi kutittaa
Sua vielä rauhaan jätä en
Et saa liukua rajan taa
Et saa liukua rajan taa
Et saa liukua rajan taa
Älä mee
Älä mee
Oon tässä
Älä mee
Älä vielä
Ei vielä
Ei vielä
Kommentit