Kolmas vuosi avioliitossa tuli täyteen tänään.

Sen kunniaksi meillä kävi se psykiatrisen polin hoitaja ja niiden sosiaalivirkailija mikä lie. Huomenna tekevät meidän luvalla lastensuojeluilmoituksen ja toivotaan, että sossujen käytyä tulis nopeasti hoitoapua ja useammin kuin kerta viikkoon. Meillä käynyt perhetyöntekijä palaa parin viikon päästä töihin ja ovat kuulema hänelle jättäneet soittopyynnön. Tosin kyseinen nainen siirtyy elokuun lopussa neuvolan puolelle ja lopettaa kotikäynnit, eli vaihtuu kuitenkin työläinen. Miestä kehoitettiin jo huomiseksi saamaan tänne joku apuun, jos vaan mahdollista. Niinpä rakas pikkusiskoni (se vanhempi) tulee poikansa kanssa huomenna meille.

Olis sitä ilosemmissakin merkeissä voinu hääpäiväänsä viettää, mutta eipä tässä nyt muutenkaan olla missään happy happy joy joy -fiiliksissä oltu. Vaikka suhde ei ole tästä (ainakaan vielä) kärsinyt, vahvistunut vain. Ihana mies mulla on, kultaakin kalliimpi <3